Virkattu heijastin

Laitetaan tännekin tänä syksynä paljon ihastusta aiheuttanut, virkattu heijastin.

Yksinkertaista ja kaunista.

Näitä kerkeää tekemään nopsaa vielä hoitotädeille ja kummeille yms, itseä unohtamatta. 

Piparkakkutaloja

Joka jouluinen itkujen ja onnistumisien suma: Piparkakkutalo. Tämä taitaa siis olla jo perinne. Tänä jouluna piparkakkutalo hössötys vietiin uudelle levelille, lapset suunnittelivat ja toteuttivat myös omat talot. Kun palat olivat uunissa ja keittiö kuin pommin jäljiltä totesin, että ihmisen täytyy olla hullu kun lähtee tällaiseen, ja vielä kasaus / koristelu olisi jäljellä.

Olen kasannut joka vuosi talon pikeerillä, eikä tämäkään vuosi tuonut siihen poikkeusta. Pikeerin huonona puolena on, että sen pitää antaa välissä vähän jähmettyä ennen kuin liimailee seuraavia paloja, tai tupa romahtaa kasaan. Plussa puolia ehdottomasti turvallisuus, muksujenkin kanssa liimailu onnistuu.

Tänä vuonna ikkunoista löytyy punaista tikkaria ja katosta remmi-karkkia paloiksi leikattuna.  Joulukuuset on tehty sokerimassasta, jonka päälle olen pursottanut pikeeriä. Talolle johtaa hiekkatie, joka on mustaa strösseliä. Sisälle vielä patterivalot, jotka voi oviaukosta laittaa päälle ja pois.

Lasten talot ovat heidän itsensä suunnittelemia. Kahden nuorimman talot pystytin, vanhin hoiti senkin itse. Koristelut pintaan ja avot, valmista tuli. Jokaisella on juuri oman näköinen tupa suurella huolella ja rakkaudella tehty.

Virkattu "mariskooli" ja joulukalenterin 13 luukku

Tänään avataan joulukalenterin 13 luukku, se tarkoittaa, että jouluun on enää 11 päivää.

Virkattu "mariskooli" on idea jonka pongasin viime joulun alla, ja joita tänä vuonna saa useampikin ihminen. Täyteen vain joulukarkkeja ja sellofaani päälle. Ihana vieminen päiväkodin tädeillekkin.

Ohje skooliin löytyy Hupsistarallaa blogista. Oma skooli on virkattu Novitan Cotton Mercericed langalla ja ohje omasta päästä. Kovetin skoolin sokerilla Iittalan Teema lasikulhon päällä.

Käsityöblogien joulukalenteri

Tänä vuonna olen kantanut korteni kekoon joulukalenteri asiassa, sain kunnian olla mukana Facebookista löytyvässä Käsityöblogien joulukalenterissa. Virkattu mariskoolini avatkoon 13. luukun. Eilen avattiin CraftCandidate blogissa 12. luukku, josta löytyi Story-pipo ja tuubikauluri, ja huomenna on blogin Pikku akan tilkkuvakka vuoro.

Alla on luettelo kaikista eri blogeista jotka ovat mukana.

1. Heidi did it

2. Käsin tehtyä ja kaunista

3. Rakkaudella Henna

4. Sormustin

5. Kangaskorjaamolla

6. Madam B.C.

7. BelleePoqueWedding

8. Lumisiivet

9. Puna tukka ja kaksi karhua

10. Hääräämö

11. Mun taipale

12. CraftCandidate

13. Jotain uutta

14. Pikku akan tilkkuvakka

15. Dunia Toropainen

16. Sukat hukassa 

17. Puikolta pujonnut

18. Sweet things

19. Nappikuja6

20. Ihan oikea blogi

21. Rosanna of may

22. Kototeko

23. Mehukekkerit

24. Villananna

Viime hetken joulukortti ideoita

Viimein joulu pyörähtää käyntiin tässäkin blogissa,  viime hetken joulukortti ideoiden merkeissä.

Kaiken kaikkiaan mun tyylini on hyvin yksinkertainen ja selkeä (unohtamatta kuitenkaan pitsiä, kultaa ja kimallusta). Yksinkertaisuus ja selkeys näkyy myös näissä korteissa.

Tähän korttiin olen tehnyt erillisen kuusen jonka olen teipannut eri värisillä koristeteipeillä. Ja tämän kuusen kiinnittänyt kaksipuoleisella teipillä korttiin. 

Tästä kortista taas löytyy tähti jonka olen virkannut puuvillalangan ja heijastinlangan yhdistelmällä. 

Tähti on kiinnitetty korttiin kaksipuolisella teipillä. Kortin sisäpuolelle vain maininta, että tähden voi irroittaa heijastamaan vaikkapa laukkuun.

Kortteihin vielä sisälle jokin kiva jouluruno.

Tumma taivas jouluyönä,
tähdet tuikkii valovyönä.
Ilmassa on ripaus taikaa, 
rauhallista joulun aikaa. 

Tämän vuoden joulukortin idea antaa vielä odottaa julkaisuaan, että saajillaan olisi yllätys kuoren avatessa. 

Pupumatto ja -tyyny

Hei, ja taas virkataan! Tällä kertaa homman nimi on pupumatto.

Jokin aika sitten jossain näin samalla idealla toteutetun karhumaton, ja siitä se ajatus sitten lähti. 

Ensimmäisessä kuvassa olevan maton halkaisija on 65 cm ja korvat ovat 34 cm pitkät.

Toisen kuvan maton halkaisija on 77 cm. 

Matot on virkattu ontelokuteesta. 10 nro:n koukulla. 

Tais sitä jonkin sortin pupuhulluus iskeä, kun tein vielä Novitan Strömsö kuteesta tyynyn. Tuosta kuteesta tulee ihanan pehmeä juuri tyynyksi sopiva. Ja toisaalta kude on sen hintaista, ettei siitä ihan mattoa viitsi lähteä tekemään.  

Ohje pupumattoon

1. krs: Virkkaa aloitusrenkaaseen 7 ks.

2. krs: 2 ks jokaiseen s:aan  (14 s)

3. krs: *1 ks, 2 ks samaan s:aan * x 7 (21 s)

4. krs: *2 ks, 2 ks samaan s:aan * x 7 (28 s)

5. krs: *3 ks, 2 ks samaan s:aan * x 7 (35 s)

6. krs: *4 ks, 2 ks samaan s:aan * x 7 (42 s)

7. krs:  Jatka lisäyksiä kuten edellä mutta tee ne aina edellisten lisäysten väliin. Mattoa kannattaa levittää vähän väliä lattialle, että näet, ettei se ala kupruilemaan. Virkkaa välillä kierroksia ilman lisäyksiä, että matto pysyy suorana. 

Pienemmässä matossa valkoisella on tehty 17 kerrosta. Virkkaa 18:sta kerros silmukoiden takareunasta vaaleanpunaisella.

Pupun korvat

Jätä aloitus lanka pidemmäksi (tällä kiinnitetään korva mattoon). Virkkaa 1 valkoisella, 3 harmaalla ja 1 valkoisella. 1 kjs kääntymiseen. 

1 krs: 1 ks valkoisella (kun kaksi lenkkiä koukulla vaihda väriä harmaaseen) 3 ks harmaalla (ja taas kun viimeisestä silmukasta 2 lenkkiä koukulla vaihda väriä) 1 ks valkoisella ja 1 kjs kääntymiseen. 

Kuljeta valkoista kudetta aina kiinteiden silmukoiden sisällä. Jatka 21 kerrosta näin. Viimeinen kerros kokonaan valkoisella. Kiinnitä korva mattoon ja päättele kuteet. x 2

Pupun posket

1. krs: Virkkaa aloitusrenkaaseen 7 ks.

2. krs: 2 ks jokaiseen s:aan (14)

Katkaise kude niin, että sitä jää posken kiinnittämistä varten. Kiinnitä poski paikoilleen. x 2

Pupun kuono

Virkkaa kuono ympyränä.

1 krs: Virkkaa 5 kjs.

2 krs: Virkkaa neljänteen silmukkaan 3 ks. 2 ks. Ensimmäiseen silmukkaan 5 ks. 2 ks. 2 ks samaan s:aan.

3 krs: 2 ks samaan s:aan x 3. 4 ks. 2 ks samaan s:aan. 4 ks. 2 ks samaan s:aan x 3. 

4 krs: 2 ks samaan s:aan x 4.  6 ks. 2 ks samaan s:aan x 2. 10 ks. 1 ps.

Ompele kuonoon mustalla ohuemmalla kuteella nenä ja kiinnitä kuono mattoon.

Ompele pupulle vielä silmät ja viikset. Nämä tein myös ohuemmasta kuteesta.  

Tämä taisikin olla ensimmäisiä ohjeita joita olen kirjoittanut. Joten virheitä voi olla, mutta toivotaan, että tästä saa selvää ja saa oman pupun tehtyä lattialle.

Palautetta saa ja pitää antaa ;) 

Jämät hyötykäyttöön

Jämälankojen tuhoamisvimma on jäänyt jotenkin "päälle".

Kuvan tyyny on tehty vanhojen kanavatöiden langan jämistä. Pöllöön taas upposi kaikki vihreät jäljelle jääneet nöttöset.

Kaapista löytyy paljon puuvillalankoja keltaisen, punaisen ja vihreän eri väreissä. Sävyt ovat kirkkaita. Niille on vaikea keksiä käyttöä. Olisiko sinulla ideoita?

Kodin, pöllö ja tyyny saivat äitini kettukämpän tuolilta, täydellistä värien ilotulitusta. 

Virkattu valaisin

Pimenevinä iltoina sitä tahtoo lämpöä ja valoa kotiin. Olen muutamia vuosia sitten tehnyt useita erilaisia pitsivalaisimia, niitä pääset katsomaan täältä. Valaisimet yhä edelleen ja edelleen houkuttavat virkkaamaan paloja. Niitä syntyy niin telkkaria katsellessa kuin autossa istuessa. 

Olen pitkään muiden töiden ohella virkkaillut paloja tähän valaisimeen. Jostain syystä oma nurkka on jäänyt vaille valaisinta ja tämä siis viimein itselle. 

Valaisimeen menee kaikkiaan 48 ruutua, jotka olen virkannut Novitan Kotiväki langasta. Lampun kokoa vaihtamalla saa erilaisia tunnelmia aikaiseksi, ja ennen kaikkea kauniit pitsikuviot piirtyvät seiniin.

Muutamia pienemmän koon valaisimia löytyy myös myytäväksi, eli jos kiinnostuit laita sähköpostia.

Neulomuksia; sukkia ja pipo

Mä olen tainnut monien muiden mukaan ihastua, tai jopa hullaantua Facebookin Villasukkarakkautta -ohjeet JonSukkiin <3 -ryhmän ideoihin. 

Tässä vaiheessa vuotta pitää alkaa ajattelemaan jo joululahjoja. Alla olevat Mersu-sukat lähtevät lämmittämään Mersu-hullun appeni jalkoja. Alimmat vielä vailla saajaa.

Ja omalle pienelle prinsessalle Jonttulakki.

Näitä on ihanan yksinkertaista tehdä. Jopa minä, joka sähköhoitojen tuloksena menetin muistin siitä miten neulotaan, olen uudelleen päässyt neulomisen lumoavaan maailmaan. 

Kantapään opettelin uudelleen YouTuben avulla, mutta nyt sekin sujuu taas. 

Jonttulakkiin ompelin tuubihuivin sisälle, ettei kutita pientä prinsessaa, ja pitää vähän enemmän tuulta.

Uudessa Suuri  Käsityö -lehdessä uusi malli Jonsukkiin, joka houkuttaa kovasti neulomaan. Nyt on kuitenkin virkkausinnostus vienyt pidemmän korren.

Sitruuna-kaurapalat

Täydellistä, niin täydellistä. Uusi suosikki on löytynyt! Kauran ja kirpeän sitruunan makea liitto, Sitruuna-kaurapalat.

Selasin Pinterestiä ja sieltä silmiini osui kuva näistä paloista, joka houkutti heti kokeilemaan, tässä linkki ohjeeseen.

Palat ovat ihanan makeita, mutta samalla myös kirpeitä. Ohjeen taikina riittää 20 x 20 kokoiseen vuokaan. Tein taikinan kaksinkertaisena, että se riittäisi pellilliseen. Ja todellakin pellillinen katoaa helposti.

Sitruuna-kaurapalat voi valmistaa hyvin jo edellisenä päivänä ja pakastuskin onnistuu.

Heijastimia ja messuostoksia

Pimeä aika luo tarpeen suunnitella uusia heijastimia. Heijastimiahan ei koskaan voi olla liikaa. Niitä voi laittaa jokaiseen laukkuun, avaimenperään tai vaikka takin vetoketjuun.  

Pitkään istuin heijastinkankaan ja käsityökaappini edessä miettien, millaisia heijastimia nyt tekisin. Olen tehnyt aikaisemmin Heijastin palloja. Niissä kuitenkin heijastinkankaan määrä on aika pieni. Uusissa heijastimissa on heijastinkangasta paljon enemmän ja heijastinkankaiden välissä, tukea tuomassa paksu huopa. Väriä antamaan laitoin puisia helmiä. 

Ensimmäisessä kuvassa heijastin on uudessa laukussani. ❤

Tuo laukku lähti mukaani Seinäjoen Käsityömessuilta. Laukku on Anu Pylsyn tuotantoa, joka on valmistettu paksusta huovasta, täydellinen syys-/talvilaukku. Laukkua on kahta eri kokoa, minulla on kuitenkin mukana aina puoli elämää, joten isompi oli ehdoton suosikkini. 

Messuilta mukaan tarttui myös Ehtavaatteiden hupparitakki, josta tuli kerralla suosikkivaatteeni. Tästä valitettavasti ei ole kuvaa, se pyörii pesukoneessa ja on taas käytössä jne.

Mutta, siis palatakseni heijastimiin, alimman kuvan sydämet on keramiikkahelmiä. Minulla on paljon erilaisia helmiä käsityökaappien kätköissä, joita olen Tiimarin ja Sinooperin loppuunmyynneistä hamstrannut. Hiljalleen ne sieltä löytävät paikkansa :)

Seuraavaksi täytyy alata miettimään millaisia heijastimia 10 ja 8 v pojat pitäisivät?

Virkattu kettu

Aikaa kuluu paljon Pinterestiä selatessa ja uusia ideoita pongatessa. Nämä ihanat ketut löytyivät myöskin sieltä, virkkausohjeiden paljoudesta. Minulla on paljon puuvillalankojen jämiä, yhtä sun toista väriä, näihin sain kivasti niitä upotettua. Pinkkiä ja eri vaaleanpunaisia löytyisi paljon, mitähän niistä tekisi?

Pinterestin linkki johdatti minut Spin a Yarn Crochet sivustoon ja ohjeeseen, sivuilla on paljon ihania ohjeita. Tämä kuitenkin oli minusta ihanin :)

Hyviä virkkaus hetkiä toivottaa Saijaleena

Jos rakastat aivojasi, tee käsitöitä

Uusimmassa Eparissa oli juttu käsitöistä ja käsitöiden merkityksestä, joka sai hymyn huulille.

TÄÄLTÄ pääset lukemaan sen.

Jutussa kerrottiin käsitöiden kehittävän luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä. Stimuloivan aivoja ja kehittävän avaruudellista hahmottamiskykyä. Ja luovan toiminnan aktivoivan, sekä auttavan keskittymään ja mahdollistavan vaikeiden asioiden oppimista. 

No niin, siis kirjoitus puoltaa täysillä sen, että sukkapuikot heiluvat niin telkkaria katsellessa kuin tärkeissä koulutuksissakin. " Pitäisikö siis virkkuu ja muu sellainen olla jopa pakollista luennoilla ja oppimistilanteissa? "

Käsitöiden tekeminen nostaa itsetuntoa ja luo positiivista kuvaa omasta pystyvyydestä. Juurikin näin, miten hyvältä se tuntuu kun olet onnistunut tekemään jotain hienoa, ja vielä paremmalta kun joku muu sitä kehuu. 

Stressi jota kehitämme ympärillemme, helpottuu kun teemme käsitöitä. Miten monesti sitä on stressaantuneena ja ahdistuneena istunut alas sohvalle ja aloittanut virkkaamaan tai kutomaan, ja huomannut stressin/ahdistuksen vähentyneen. 

  

Vielä viimeisenä, käsityö voi opettaa armollisuutta itseä kohtaan. Kesken jääneet käsityöt pitäisi piilottamisen sijaan nostaa framille, koska ne ovat osoitus ponnistelusta omien taitojen ylärajoilla. 

Viimein järkevä selitys kesken jääneelle villapaidalle ja muutamalle muulle työlle. 

Siis jos rakastat aivojasi, tee käsitöitä.

Tulevana (5-7.10.18) viikonloppuna kaikki mukaan Seinäjoen Käsityömessuille.

Virkattu Kirahvi

Hyvän ohjeen löydettyään sitä yhä uudelleen ja uudelleen palaa siihen.

Näin on virkatun kirahvin kanssa. Ohje, jota on helppo seurata ja joka toimii. 

TÄÄLTÄ löydät aikaisemmin virkkaamani kirahvit. 

Tällä kertaa lankana on  sininen Dropsin CottonLight (50% puuvillaa/50% polyesteria), valkoinen on lankakopan kätköistä löytynyttä hivenen paksumpaa puuvillalankaa. Koukkuna nro. 3.

Valitsin hieman pienemmän koukun mitä langassa suositeltiin, näin sain tiiviin pinnan, ettei täytteet pursua ulos. 

Miksi niin paljon sinisiä? Nooh, ne tuntuvat häviävän paremmin kuin vaaleanpunaiset ;)

Masennus

Otsikko kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Aluksi tarkoituksena oli kirjoittaa blogiin pelkkiä hyviä juttuja. Ihania leipomuksia ja käsitöitä.
Sitten se iski; masennus, joka vei mennessään. Joka selittää myös pidemmät tauot blogirintamalla.

Mistä kaikki alkoi, sitä en pysty muistamaan. Minulle tehtiin useita sarjoja ECT-hoitoja ja vietin sairaalassa kuukausia. ECT-hoidot veivät muistin lähes kokonaan. Jotain lapsuuden muistoja pystyn muistamaan, mutta sen jälkeen muistot ovat satunnaisia. Ihmisiä tulee vastaan kaupassa tai kadulla ja tervehtii, minä tervehdin, mutta jään miettimään kukahan se oli. Facebookissa ihmettelen kaverilistaani ja mietin keitä kaikki ovat. Minulta lähti muistot siitä missä olen mennyt naimisiin. Muistot lapsien syntymistä ja vauva-ajoista. Lähti muistot opiskeluista, sekä työelämästä. Paljon kun jutellaan joudun luovimaan, ettei toinen saisi selville etten muista asiasta mitään.

Ahdistus oli ja on niin valtavaa, että se salpaa hengen. Ajatukset pyörii ja pyörii, niistä ei saa kiinni. Tietää olevansa huono, onneton. Tietää ettei saa mitään aikaiseksi. Tietää ettei pysty olemaan äiti lapsille.

Miten pahalta se tuntui kun hoidossa oli äitienpäivän aamiainen, tytär odotti minua sinne, mutta minä en pystynyt menemään. En pystynyt ottaa erilaista moodia päälle ja esittää olevani hyvä äiti. Yhä edelleen vanhempainillat ja kaikki ’julkinen’ toiminta on ahdistuksen sytyttävää. Miten tuhottoman pahalta se tuntuu ettei minusta ole siihen. Ja ne kaikki odotukset joita luodaan. Miten sen selittää ihmiselle, joka ei ole kokenut tätä ahdistusta. Ulkoisesti sinä vain jäät istumaan sohvalle, sisäinen myllerrys on jotain sanoin kuvaamatonta

Masennuksen mukana minä menetin paljon, meni paljon ystäviä, kavereita ja tuttuja. Minusta ei ollut ottamaan yhteyttä, se oli liian raskasta. Hiljaisesti toivoin, että joku pitäisi kädestä kiinni, kun uppoan.

Mutta mitä minä olen nyt. Edelleen päivä on liian raskas ilman lepoa. Edelleen ahdistus vie välillä syvään kuoppaan. Nyt kun voimia on jo vähän enemmän, joudun huomattavan usein tilanteisiin, etten pysty. Ihmiset kun olettavat, että minulla on jo voimia. 

Koko sairauden ajan minulla on pysynyt sukkapuikot ja virkkuukoukku kädessä (vaikka kantapään tekemisen olen uohtanutkin). On ollut ihanaa tuntea pehmoinen lanka käsissä ja tietää osaavansa tehdä tästä jotain. Tietää, että vaikka minuus onkin hukassa tämä on osa sitä. 💗

Pupujuttuja

Jänöjussi puputti,

juu, juu juputti.

Suu supussa suputti,

korvat hupussa huputti.

Silmät ristissä ripitti,

pakoon juosta kipitti.

Olen tehnyt useita eri mallisia virkattuja pupuja, mutta tämä on ehdoton suosikkini. Lähdin etsimään uutta ideaa pupuihin Googlen avulla ja ihastuin Sadunhohteisen blogissa olevaan sydämelliseen pupuun. 

Pupun ohje löytyy Kotivinkin sivuilta. Erilaisilla langoilla, mutta samalla ohjeella, saa niin erilaisia pupuja aikaiseksi.

Pienempi pupu on tehty ohuesta luonnonvalkoisesta puuvilla-villa sekoitelangasta. Sen korkeudeksi tuli 16 cm.

Isomman pupussa käytin lankana ihanan pehmeää Pierre Cavallon polyesteri lankaa. Pupun korkeudeksi tuli 30 cm siis lähes puolet enemmän kuin pikku pupulla. Pupuilla on turvasilmät.

Pupuille olisi voinut lisätä vielä pienen töpöhännän, mutta ovat syötävän suloisia näinkin.

Synttäreitä ja Pokémon-kakkuja

Vuosi 2018 laitetaan nyt vasta käyntiin, tiedossa kuitenkin on kaikkea kivaa.

Kesä on meillä täynnä leipomista ja juhlimista. Tänä vuonna molempien poikien synttäreitä juhlittiin Pokémon-kakkujen voimalla. Tässä pienet maistiaiset niistä:

Veikko täytti täydet 10, ja kakun päälle ehdoton suosikki oli Snorlax. Pokémoneista löytyy YouTubesta hyviä videoita, miten ne vaihe vaiheelta tehdään. Joten pidemmän aikaa kakkutaiteilut hyllyllä ollutkin osasi sen tehdä.

Toisen pojan toive oli sama: Pokémon-kakku. Kakun päälle ehdotettiin mitä uskomattomimpia Pokémon-hahmoja, mutta pääsimme lopuksi kuitenkin yhteisymmärrykseen. Kakun päälle tuli Mew. Myös Mew:stä on hyvät ohjeet YouTubessa. 

Veikon kakussa täytteenä käytin mansikkamoussea, ja tuoreita mansikoita. Väinön kakussa täytteenä oli valkosuklaa- sekä kuningatarmousse. Ohjeen mansikkatäytteeseen otin Kinuskikissan sivulta, valkosuklaa- sekä kuningatarmousseihin sovelsin mansikkamoussen ohjetta. Kakkujen päällystät sekä hahmot ovat sokerimassaa.

Lisäksi tein gluteenittomia leivonnaisia, joiden pohja on kääretorttupohjaa. Päälle näihin tuli mansikkamoussea ja sokerimassasta tehty Pokémon-pallo.