Uusimmassa Eparissa oli juttu käsitöistä ja käsitöiden merkityksestä, joka sai hymyn huulille.
TÄÄLTÄ pääset lukemaan sen.
Jutussa kerrottiin käsitöiden kehittävän luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä. Stimuloivan aivoja ja kehittävän avaruudellista hahmottamiskykyä. Ja luovan toiminnan aktivoivan, sekä auttavan keskittymään ja mahdollistavan vaikeiden asioiden oppimista.
No niin, siis kirjoitus puoltaa täysillä sen, että sukkapuikot heiluvat niin telkkaria katsellessa kuin tärkeissä koulutuksissakin. " Pitäisikö siis virkkuu ja muu sellainen olla jopa pakollista luennoilla ja oppimistilanteissa? "
Käsitöiden tekeminen nostaa itsetuntoa ja luo positiivista kuvaa omasta pystyvyydestä. Juurikin näin, miten hyvältä se tuntuu kun olet onnistunut tekemään jotain hienoa, ja vielä paremmalta kun joku muu sitä kehuu.
Stressi jota kehitämme ympärillemme, helpottuu kun teemme käsitöitä. Miten monesti sitä on stressaantuneena ja ahdistuneena istunut alas sohvalle ja aloittanut virkkaamaan tai kutomaan, ja huomannut stressin/ahdistuksen vähentyneen.
Vielä viimeisenä, käsityö voi opettaa armollisuutta itseä kohtaan. Kesken jääneet käsityöt pitäisi piilottamisen sijaan nostaa framille, koska ne ovat osoitus ponnistelusta omien taitojen ylärajoilla.
Viimein järkevä selitys kesken jääneelle villapaidalle ja muutamalle muulle työlle.
Siis jos rakastat aivojasi, tee käsitöitä.
Tulevana (5-7.10.18) viikonloppuna kaikki mukaan Seinäjoen Käsityömessuille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti