Piparkakkutalo

Viimein se on valmis. Ensimmäinen mun ihan itte tekemä piparkakkutalo. Oon tosi tosi tyytyväinen, vaikka savupiippu ois voinut olla pienempi. 

Ensimmäistä kertaa tein myös pikeeriä koristelemiseen, ja voin kertoa, että mä rakastuin siihen heti. Mielettömän hyvää ainesta, sillähän voi tehdä ihan mitä vain. Tarkkaa pursotusta ja kauniita koristeita. Piparkakkutalon ikkunat on tehty kovista punaisista karkeista, murskasin niitä ikkuna-aukkoihin ja laitoin uuniin samaan aikaan talon osien kanssa. 

Talossa on sisällä 10 ledin patterivalot. 

Mun pikkuterroristit eivät vain millään meinanneet antaa jääpuikkojen olla rauhassa, osa siis on jo katkaistu. Vanhin lapsista totesi, että äiti minä tairan syörä tämän yksin, koska se näyttää niin herkulliselta. 

Koska piparkakkutaloa sitten yleensä aletaan syömään? 

Tonttu-ukko

Eileen oli keskimmäisen lapseni joulujuhla. Juhlan jälkeen päässä soi vain:

Kaksitoista naulaa se tonttukin painaa, tonttukin painaa, tonttukin painaa, kaksitoista naulaa se tonttukin painaa, sehän on tarkasti punnittu.
Siihen on laskettu takki ja lakki, takki ja lakki, takki ja lakki,
siihen on laskettu takki ja lakki, kilikilikello ja töppöset.

Joten tonttu-ukkoja tekemään. Ihanan yksinkertaisen tonttuun löytyy ohje täältä

Lisäsin tontun hiippalakkiin vielä kulkusen. 

Kalapeli

Kalapelin idea löytyi Pinterestiä selailemalla. Vastaavanlainen peli oli tehty pahvista tai muusta vastaavasta matskusta. Ja koska nämä "pehmoisemmat" materiaalit on mun juttuni piti tämäkin tottakai toteuttaa kankaasta. 

Pyrin aina kierrättämään materiaaleja, niin pitkälle kuin se suinkin on mahdollista. Tämä kalapeli syntyi lasten vanhoista rikkinäisistä / tahraisista paidoista ja housuista. Täytteenä on vanhaa tyynyä ja silmiin prikat löytyivät isännän tallista. 

Kalaan löydät kaavan Täältä

Ensin ompelin oikeat puolet vastakkain kalat, jätin kääntöaukon pyrstöön. Sitten käänsin kalan oikein päin, ja neuloin molemmat silmät yhtäaikaa vastakkaisille puolille. Tämän jälkeen täytin kalan vanulla, ja ompelin täyttöaukon kiinni. Kääntöaukon reunat jätin kääntämättä, näin kalan pyrstöön jäi vähän rosoisuutta. 

Ongen varteen käytin vanhaa kukkakeppiä. Ompelin kankaasta koukun, koukun sisään laitoin pienen todella tehokkaan magneetin. 

Ongintapeli iski kympillä niin terroristeihin kuin prinsessaankin. Ikähaitari siis kahdesta kuuteen vuoteen. Olohuoneen pöydällä istuttiin kuin laiturilla ja ongittiin vedestä kaloja. 

Kaloille olisi voinut tehdä vielä suomuja, mielikuvitus vain rajana, mutta olkoon nämä meidän kalat tälläisiä! Tässä on myös loistava joululahjaidea pukinkonttiin.

Virkkuukoukkupussukka

Tilasin ihania metallisia värikkäitä virkkuukoukkuja. Nämä tupsahtivat postilaatikkoon maailman rumimmassa muovisessa lokerikossa. Ja siitä se ajatus sitten lähti, koukuille oli pakko keksiä pussukka. Eurokankaan palalaatikosta aikoinaan löydetty puuvillakangas sopi loistavasti tähän tarkoitukseen. Toisessa kuvassa näkyy lärpäkkeen, joka suojaa koukkuja putoamiselta. Viimeisessä kuvassa koko setti kauniisti käärössä. 

Afrikankukkapallo

Mulla on ollut jo vuosikymmeniä kaapissa lankaa, joka ei ole soveltunut oikein mihinkään. Viimein mä keksin idean langoille ja se on tässä! Mustaa lankaa oli vain kaksi pienen pientä kerän loppua, ne riittivät just. Afrikankukkapalan tekeminen on ollut mielessä jo pitemmän aikaa, ja tähän palloon ne sopivat loistavasti. 

Palloon tuli kaikkiaan 20 kpl kuusi- ja 12 kpl viisikulmioita. Palojen kulmia tiivistin muutamalla pistolla, ettei täytteet pursua ulos. Täytteenä käytin vanhan tyynyn sisustaa. Pallosta tuli yllättävän iso ja painava. 

Ja kuten arvata saattaa terroristit saivat heti riidan aikaiseksi. Näitäkin pitäisi olla siis kolme kappaletta, ja vaikka niitä olisikin kolme, tulisi riita siitä, etteivät ne ole samanlaisia. Riidan ja itkun jälkeen kaikki kolme kuitenkin palloitteli hetken sovussa. 

Lankaa olisi jäljellä vielä aprikoosia, vaaleanpunaista, vähän sinistä ja yksi punainen kerä. Lisää palloja luvassa vai kenties jotain muuta? Ideoita? 

Syksyn iloja

Vaikka viimeiseen pisaraan asti olen kesä ihminen, niin syksyssäkin on omat ihanat puolensa. Joka ikinen vuosi mun puutarhassani kukkivat rakkaudenyrtit ovat peittyneet ensilumen alle juuri kun kukinta on kauneimmillaan. Tänä vuonna on ollut leuto syksy ja lupailtu on leutoa tästä eteenpäinkin, joten olen saanut nauttia kukista. 

Rakkaudenyrttien lisäksi ehdoton syksyn ihanuus on takkatuli. Lämpöä kylmän keskelle! 

Ikkunariipus

Messut on ohi, kiitos kaikille tuotteitani ostaneille. Nyt on uusien ideoiden aika. Valaisimia tehdessä on syntynyt paljon paloja, joistakin palakoosta jäi jäljelle epämääräisiä summia paloja jotka eivät enää valaisimiin asti riittäneet. Samalla kun kovetin viimeisimpiä valaisimia laitoin kovettumaan muutamia yksittäisiä paloja. Tänään paloista syntyi ikkunariipus. Näitä riipuksia voisikin tehdä sitten niin monenlaisia, pitää vielä kokeilla laittaa neliöt kulmittain.