Heijastimia ja messuostoksia

Pimeä aika luo tarpeen suunnitella uusia heijastimia. Heijastimiahan ei koskaan voi olla liikaa. Niitä voi laittaa jokaiseen laukkuun, avaimenperään tai vaikka takin vetoketjuun.  

Pitkään istuin heijastinkankaan ja käsityökaappini edessä miettien, millaisia heijastimia nyt tekisin. Olen tehnyt aikaisemmin Heijastin palloja. Niissä kuitenkin heijastinkankaan määrä on aika pieni. Uusissa heijastimissa on heijastinkangasta paljon enemmän ja heijastinkankaiden välissä, tukea tuomassa paksu huopa. Väriä antamaan laitoin puisia helmiä. 

Ensimmäisessä kuvassa heijastin on uudessa laukussani. ❤

Tuo laukku lähti mukaani Seinäjoen Käsityömessuilta. Laukku on Anu Pylsyn tuotantoa, joka on valmistettu paksusta huovasta, täydellinen syys-/talvilaukku. Laukkua on kahta eri kokoa, minulla on kuitenkin mukana aina puoli elämää, joten isompi oli ehdoton suosikkini. 

Messuilta mukaan tarttui myös Ehtavaatteiden hupparitakki, josta tuli kerralla suosikkivaatteeni. Tästä valitettavasti ei ole kuvaa, se pyörii pesukoneessa ja on taas käytössä jne.

Mutta, siis palatakseni heijastimiin, alimman kuvan sydämet on keramiikkahelmiä. Minulla on paljon erilaisia helmiä käsityökaappien kätköissä, joita olen Tiimarin ja Sinooperin loppuunmyynneistä hamstrannut. Hiljalleen ne sieltä löytävät paikkansa :)

Seuraavaksi täytyy alata miettimään millaisia heijastimia 10 ja 8 v pojat pitäisivät?

Virkattu kettu

Aikaa kuluu paljon Pinterestiä selatessa ja uusia ideoita pongatessa. Nämä ihanat ketut löytyivät myöskin sieltä, virkkausohjeiden paljoudesta. Minulla on paljon puuvillalankojen jämiä, yhtä sun toista väriä, näihin sain kivasti niitä upotettua. Pinkkiä ja eri vaaleanpunaisia löytyisi paljon, mitähän niistä tekisi?

Pinterestin linkki johdatti minut Spin a Yarn Crochet sivustoon ja ohjeeseen, sivuilla on paljon ihania ohjeita. Tämä kuitenkin oli minusta ihanin :)

Hyviä virkkaus hetkiä toivottaa Saijaleena

Jos rakastat aivojasi, tee käsitöitä

Uusimmassa Eparissa oli juttu käsitöistä ja käsitöiden merkityksestä, joka sai hymyn huulille.

TÄÄLTÄ pääset lukemaan sen.

Jutussa kerrottiin käsitöiden kehittävän luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä. Stimuloivan aivoja ja kehittävän avaruudellista hahmottamiskykyä. Ja luovan toiminnan aktivoivan, sekä auttavan keskittymään ja mahdollistavan vaikeiden asioiden oppimista. 

No niin, siis kirjoitus puoltaa täysillä sen, että sukkapuikot heiluvat niin telkkaria katsellessa kuin tärkeissä koulutuksissakin. " Pitäisikö siis virkkuu ja muu sellainen olla jopa pakollista luennoilla ja oppimistilanteissa? "

Käsitöiden tekeminen nostaa itsetuntoa ja luo positiivista kuvaa omasta pystyvyydestä. Juurikin näin, miten hyvältä se tuntuu kun olet onnistunut tekemään jotain hienoa, ja vielä paremmalta kun joku muu sitä kehuu. 

Stressi jota kehitämme ympärillemme, helpottuu kun teemme käsitöitä. Miten monesti sitä on stressaantuneena ja ahdistuneena istunut alas sohvalle ja aloittanut virkkaamaan tai kutomaan, ja huomannut stressin/ahdistuksen vähentyneen. 

  

Vielä viimeisenä, käsityö voi opettaa armollisuutta itseä kohtaan. Kesken jääneet käsityöt pitäisi piilottamisen sijaan nostaa framille, koska ne ovat osoitus ponnistelusta omien taitojen ylärajoilla. 

Viimein järkevä selitys kesken jääneelle villapaidalle ja muutamalle muulle työlle. 

Siis jos rakastat aivojasi, tee käsitöitä.

Tulevana (5-7.10.18) viikonloppuna kaikki mukaan Seinäjoen Käsityömessuille.

Virkattu Kirahvi

Hyvän ohjeen löydettyään sitä yhä uudelleen ja uudelleen palaa siihen.

Näin on virkatun kirahvin kanssa. Ohje, jota on helppo seurata ja joka toimii. 

TÄÄLTÄ löydät aikaisemmin virkkaamani kirahvit. 

Tällä kertaa lankana on  sininen Dropsin CottonLight (50% puuvillaa/50% polyesteria), valkoinen on lankakopan kätköistä löytynyttä hivenen paksumpaa puuvillalankaa. Koukkuna nro. 3.

Valitsin hieman pienemmän koukun mitä langassa suositeltiin, näin sain tiiviin pinnan, ettei täytteet pursua ulos. 

Miksi niin paljon sinisiä? Nooh, ne tuntuvat häviävän paremmin kuin vaaleanpunaiset ;)

Masennus

Otsikko kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Aluksi tarkoituksena oli kirjoittaa blogiin pelkkiä hyviä juttuja. Ihania leipomuksia ja käsitöitä.
Sitten se iski; masennus, joka vei mennessään. Joka selittää myös pidemmät tauot blogirintamalla.

Mistä kaikki alkoi, sitä en pysty muistamaan. Minulle tehtiin useita sarjoja ECT-hoitoja ja vietin sairaalassa kuukausia. ECT-hoidot veivät muistin lähes kokonaan. Jotain lapsuuden muistoja pystyn muistamaan, mutta sen jälkeen muistot ovat satunnaisia. Ihmisiä tulee vastaan kaupassa tai kadulla ja tervehtii, minä tervehdin, mutta jään miettimään kukahan se oli. Facebookissa ihmettelen kaverilistaani ja mietin keitä kaikki ovat. Minulta lähti muistot siitä missä olen mennyt naimisiin. Muistot lapsien syntymistä ja vauva-ajoista. Lähti muistot opiskeluista, sekä työelämästä. Paljon kun jutellaan joudun luovimaan, ettei toinen saisi selville etten muista asiasta mitään.

Ahdistus oli ja on niin valtavaa, että se salpaa hengen. Ajatukset pyörii ja pyörii, niistä ei saa kiinni. Tietää olevansa huono, onneton. Tietää ettei saa mitään aikaiseksi. Tietää ettei pysty olemaan äiti lapsille.

Miten pahalta se tuntui kun hoidossa oli äitienpäivän aamiainen, tytär odotti minua sinne, mutta minä en pystynyt menemään. En pystynyt ottaa erilaista moodia päälle ja esittää olevani hyvä äiti. Yhä edelleen vanhempainillat ja kaikki ’julkinen’ toiminta on ahdistuksen sytyttävää. Miten tuhottoman pahalta se tuntuu ettei minusta ole siihen. Ja ne kaikki odotukset joita luodaan. Miten sen selittää ihmiselle, joka ei ole kokenut tätä ahdistusta. Ulkoisesti sinä vain jäät istumaan sohvalle, sisäinen myllerrys on jotain sanoin kuvaamatonta

Masennuksen mukana minä menetin paljon, meni paljon ystäviä, kavereita ja tuttuja. Minusta ei ollut ottamaan yhteyttä, se oli liian raskasta. Hiljaisesti toivoin, että joku pitäisi kädestä kiinni, kun uppoan.

Mutta mitä minä olen nyt. Edelleen päivä on liian raskas ilman lepoa. Edelleen ahdistus vie välillä syvään kuoppaan. Nyt kun voimia on jo vähän enemmän, joudun huomattavan usein tilanteisiin, etten pysty. Ihmiset kun olettavat, että minulla on jo voimia. 

Koko sairauden ajan minulla on pysynyt sukkapuikot ja virkkuukoukku kädessä (vaikka kantapään tekemisen olen uohtanutkin). On ollut ihanaa tuntea pehmoinen lanka käsissä ja tietää osaavansa tehdä tästä jotain. Tietää, että vaikka minuus onkin hukassa tämä on osa sitä. 💗

Pupujuttuja

Jänöjussi puputti,

juu, juu juputti.

Suu supussa suputti,

korvat hupussa huputti.

Silmät ristissä ripitti,

pakoon juosta kipitti.

Olen tehnyt useita eri mallisia virkattuja pupuja, mutta tämä on ehdoton suosikkini. Lähdin etsimään uutta ideaa pupuihin Googlen avulla ja ihastuin Sadunhohteisen blogissa olevaan sydämelliseen pupuun. 

Pupun ohje löytyy Kotivinkin sivuilta. Erilaisilla langoilla, mutta samalla ohjeella, saa niin erilaisia pupuja aikaiseksi.

Pienempi pupu on tehty ohuesta luonnonvalkoisesta puuvilla-villa sekoitelangasta. Sen korkeudeksi tuli 16 cm.

Isomman pupussa käytin lankana ihanan pehmeää Pierre Cavallon polyesteri lankaa. Pupun korkeudeksi tuli 30 cm siis lähes puolet enemmän kuin pikku pupulla. Pupuilla on turvasilmät.

Pupuille olisi voinut lisätä vielä pienen töpöhännän, mutta ovat syötävän suloisia näinkin.

Synttäreitä ja Pokémon-kakkuja

Vuosi 2018 laitetaan nyt vasta käyntiin, tiedossa kuitenkin on kaikkea kivaa.

Kesä on meillä täynnä leipomista ja juhlimista. Tänä vuonna molempien poikien synttäreitä juhlittiin Pokémon-kakkujen voimalla. Tässä pienet maistiaiset niistä:

Veikko täytti täydet 10, ja kakun päälle ehdoton suosikki oli Snorlax. Pokémoneista löytyy YouTubesta hyviä videoita, miten ne vaihe vaiheelta tehdään. Joten pidemmän aikaa kakkutaiteilut hyllyllä ollutkin osasi sen tehdä.

Toisen pojan toive oli sama: Pokémon-kakku. Kakun päälle ehdotettiin mitä uskomattomimpia Pokémon-hahmoja, mutta pääsimme lopuksi kuitenkin yhteisymmärrykseen. Kakun päälle tuli Mew. Myös Mew:stä on hyvät ohjeet YouTubessa. 

Veikon kakussa täytteenä käytin mansikkamoussea, ja tuoreita mansikoita. Väinön kakussa täytteenä oli valkosuklaa- sekä kuningatarmousse. Ohjeen mansikkatäytteeseen otin Kinuskikissan sivulta, valkosuklaa- sekä kuningatarmousseihin sovelsin mansikkamoussen ohjetta. Kakkujen päällystät sekä hahmot ovat sokerimassaa.

Lisäksi tein gluteenittomia leivonnaisia, joiden pohja on kääretorttupohjaa. Päälle näihin tuli mansikkamoussea ja sokerimassasta tehty Pokémon-pallo.