Masennus

Otsikko kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Aluksi tarkoituksena oli kirjoittaa blogiin pelkkiä hyviä juttuja. Ihania leipomuksia ja käsitöitä.
Sitten se iski; masennus, joka vei mennessään. Joka selittää myös pidemmät tauot blogirintamalla.

Mistä kaikki alkoi, sitä en pysty muistamaan. Minulle tehtiin useita sarjoja ECT-hoitoja ja vietin sairaalassa kuukausia. ECT-hoidot veivät muistin lähes kokonaan. Jotain lapsuuden muistoja pystyn muistamaan, mutta sen jälkeen muistot ovat satunnaisia. Ihmisiä tulee vastaan kaupassa tai kadulla ja tervehtii, minä tervehdin, mutta jään miettimään kukahan se oli. Facebookissa ihmettelen kaverilistaani ja mietin keitä kaikki ovat. Minulta lähti muistot siitä missä olen mennyt naimisiin. Muistot lapsien syntymistä ja vauva-ajoista. Lähti muistot opiskeluista, sekä työelämästä. Paljon kun jutellaan joudun luovimaan, ettei toinen saisi selville etten muista asiasta mitään.

Ahdistus oli ja on niin valtavaa, että se salpaa hengen. Ajatukset pyörii ja pyörii, niistä ei saa kiinni. Tietää olevansa huono, onneton. Tietää ettei saa mitään aikaiseksi. Tietää ettei pysty olemaan äiti lapsille.

Miten pahalta se tuntui kun hoidossa oli äitienpäivän aamiainen, tytär odotti minua sinne, mutta minä en pystynyt menemään. En pystynyt ottaa erilaista moodia päälle ja esittää olevani hyvä äiti. Yhä edelleen vanhempainillat ja kaikki ’julkinen’ toiminta on ahdistuksen sytyttävää. Miten tuhottoman pahalta se tuntuu ettei minusta ole siihen. Ja ne kaikki odotukset joita luodaan. Miten sen selittää ihmiselle, joka ei ole kokenut tätä ahdistusta. Ulkoisesti sinä vain jäät istumaan sohvalle, sisäinen myllerrys on jotain sanoin kuvaamatonta

Masennuksen mukana minä menetin paljon, meni paljon ystäviä, kavereita ja tuttuja. Minusta ei ollut ottamaan yhteyttä, se oli liian raskasta. Hiljaisesti toivoin, että joku pitäisi kädestä kiinni, kun uppoan.

Mutta mitä minä olen nyt. Edelleen päivä on liian raskas ilman lepoa. Edelleen ahdistus vie välillä syvään kuoppaan. Nyt kun voimia on jo vähän enemmän, joudun huomattavan usein tilanteisiin, etten pysty. Ihmiset kun olettavat, että minulla on jo voimia. 

Koko sairauden ajan minulla on pysynyt sukkapuikot ja virkkuukoukku kädessä (vaikka kantapään tekemisen olen uohtanutkin). On ollut ihanaa tuntea pehmoinen lanka käsissä ja tietää osaavansa tehdä tästä jotain. Tietää, että vaikka minuus onkin hukassa tämä on osa sitä. 💗

Pupujuttuja

Jänöjussi puputti,

juu, juu juputti.

Suu supussa suputti,

korvat hupussa huputti.

Silmät ristissä ripitti,

pakoon juosta kipitti.

Olen tehnyt useita eri mallisia virkattuja pupuja, mutta tämä on ehdoton suosikkini. Lähdin etsimään uutta ideaa pupuihin Googlen avulla ja ihastuin Sadunhohteisen blogissa olevaan sydämelliseen pupuun. 

Pupun ohje löytyy Kotivinkin sivuilta. Erilaisilla langoilla, mutta samalla ohjeella, saa niin erilaisia pupuja aikaiseksi.

Pienempi pupu on tehty ohuesta luonnonvalkoisesta puuvilla-villa sekoitelangasta. Sen korkeudeksi tuli 16 cm.

Isomman pupussa käytin lankana ihanan pehmeää Pierre Cavallon polyesteri lankaa. Pupun korkeudeksi tuli 30 cm siis lähes puolet enemmän kuin pikku pupulla. Pupuilla on turvasilmät.

Pupuille olisi voinut lisätä vielä pienen töpöhännän, mutta ovat syötävän suloisia näinkin.

Synttäreitä ja Pokémon-kakkuja

Vuosi 2018 laitetaan nyt vasta käyntiin, tiedossa kuitenkin on kaikkea kivaa.

Kesä on meillä täynnä leipomista ja juhlimista. Tänä vuonna molempien poikien synttäreitä juhlittiin Pokémon-kakkujen voimalla. Tässä pienet maistiaiset niistä:

Veikko täytti täydet 10, ja kakun päälle ehdoton suosikki oli Snorlax. Pokémoneista löytyy YouTubesta hyviä videoita, miten ne vaihe vaiheelta tehdään. Joten pidemmän aikaa kakkutaiteilut hyllyllä ollutkin osasi sen tehdä.

Toisen pojan toive oli sama: Pokémon-kakku. Kakun päälle ehdotettiin mitä uskomattomimpia Pokémon-hahmoja, mutta pääsimme lopuksi kuitenkin yhteisymmärrykseen. Kakun päälle tuli Mew. Myös Mew:stä on hyvät ohjeet YouTubessa. 

Veikon kakussa täytteenä käytin mansikkamoussea, ja tuoreita mansikoita. Väinön kakussa täytteenä oli valkosuklaa- sekä kuningatarmousse. Ohjeen mansikkatäytteeseen otin Kinuskikissan sivulta, valkosuklaa- sekä kuningatarmousseihin sovelsin mansikkamoussen ohjetta. Kakkujen päällystät sekä hahmot ovat sokerimassaa.

Lisäksi tein gluteenittomia leivonnaisia, joiden pohja on kääretorttupohjaa. Päälle näihin tuli mansikkamoussea ja sokerimassasta tehty Pokémon-pallo.

Tunikat Paapiin kankaista

Viime lauantai ja ihana ompelukurssi Paapiin kankaista! 

Kurssilta hain varmuutta kauluksien tekemiseen, noh vieläkään en kauluksiin ole tyytyväinen, mutta ihanat tunikat näistä silti tuli kivassa seurassa.

Molemmat tunikat on tehty Paapiin kirjan kaavoilla, toinen on Siiri ja toinen nimeltään Vilja. Koko näissä tunikoissa on 104, joka valitettavasti oli liian iso meidän pienelle nelivuotiaalle.

Kankaita jäi sen verran että ehkä joudun tekemään neidin kokoistakin vieä. Harjoittelemalla noihin kauluksiin taitaa vain se varmuus tulla. Kaulukset muutenkin saisivat olla hivenen pienemmät.

Pöllösoittorasia

Viikonlopun tuotoksena syntyi pöllösoittorasia. Täysin tyytyväinen en ole pöllön malliin, mutta ensimmäiseksi ihan kiva. Seuraavaan pöllöön teen hieman pyöreämmän pohjan. Pöllön sisällä on soittorasia, joka soittaa sinistä unta. Nyt vain tilaamaan uusia soittorasioita pöllöjen sisään, tai miksei sitä voisi kehitellä jonkin muunkin mallista soittorasiaa.

Uudelleen tuleminen ja turvalonkerot

Aikaa on vierähtänyt paljon, ja täällä on ollut hyvin hiljaista. Hiljaisuus täällä tarkoittaa, että elämässä on ollut kaikkea muuta kuin hiljaista. Paljon on tullut tehtyä ja touhuttua.

Harmiksi monia virkkauksia ja leipomuksia on jäänyt kuvaamatta, mutta nyt yritetään ottaa itteä niskasta kiinni ja alata uudelleen päivittelemään blogia.

Ensimmäisenä TURVALONKEROT

Yhden etualalla olevan lonkeron tein ohjeella, mutta en pitänyt siitä, että pääosa ja pohja tehdään erikseen. Suunnittelin sitten oman mallin joka tehdään yhdellä kertaa. Nämä 35 lonkeroa lähtivät Seinäjoen keskussairaalan keskolaan.

Kesäpipoja

Viimein ulkona lämpötila alkaa lähennellä siedettäviä lukemia, ja sen kunniaksi Suuri Käsityö lehden ohjeella kesäpipoja. Ohje löytyy viime kesä numerosta 7/2015. Prinsessalle ja äidille samanlaiset, joskin eri väriset. Lankana näissä on Dropsin Safran.